Talon hengettäret etsimässä seksiseuraa

— Puhalla nyt kynttilät  jo sammuksiin!

Erinomaiset keuhkot sinulla! Sammutin kaikki kuusitoista yhdellä ainoalla puhalluksella ja se oli aivan huikeaa.

— Nanete auttoi! Hän puhalsi yhtä aikaa!

Nanete oli yksi talon ylläpitävistä voimista. Hän oli pitkä, seksikäs, punatukkainen ja aina äänekäs, jonkinlainen apulaisjohtaja, joka maksoi verot, suoritti seksiseuraa hakevien miesten tarpeita, sulki oven asiattomilta, hoiteli kytät ja sopi velanmaksut venäläisten lainanantajien kanssa. Hänellä oli ihailtava liikemiesvaisto. Hän olisi pystynyt aivan moitteettomasti johtamaan isoa liikettä millä suunnalla kaupunkia tahansa. Hänen ansiostaan madame Iara voi levätä aina lounaan jälkeen sekä matkustaa silloin tällöin rannikolle juomaan seksikkäitä juomia ja nauttimaan kirjallisuudesta.

sihteeri lehtinainenKapteenin paras ystävä ei kuitenkaan ollut nokkela Nanete vaan Geni, vahvasti maalattu pikkuinen pullukka, jolla oli samettinen ääni ja paljon ystäviä kaupunginosan muissa bordelleissa. Jos siis Nanete oli valtiovarainministeri, Geni hoiti ulkoministerin tehtäviä. Mikäli liikkeellä oli huhu, että prostituutiosta aiottiin tehdä loppu, Geni kävi muissa taloissa tutkimassa tietojen todenperäisyyttä. Eihän seksiseuraa voi kriminalidoida. Hän kävi myös poliisikomisarioiden luona ja ylläpiti aina kaiken varalta suhteita vaikutusvaltaisiin ihmisiin. Hän tunsi paljon lehtimiehiä, ja Genin ystävyyden nimessä nämä välttivät julkaisemasta uutisia, joissa vaadittiin prostituutiota pois kaupungin keskustasta. Geni harjoitti toimintaansa hyvin varmaotteisesti, estottomasti ja tietyn idealismin hengessä. Ursula oli slaavi, en tiedä mistä maasta. Hän oli ollut naimisissa pienen tehtaan omistajan kanssa. Koska hän oli porvarissäädystä, hän halusi välttämättä juurruttaa taloon hyvät käytöstavat sekä sivistyneen ja kohteliaan ilmapiirin. Hän osti sanoma- ja aikakauslehdet ja hoiti pientä kirjastoamme. Hän ei koskaan suvainnut rumia sanoja eikä edes säädyttömiä pornolehtiä. Jos joku asiakas hairahtui sopimattomuuksiin, Ursula oli punainen kiukusta ja ajoi moukan tiehensä. Hän oli opetus- ja kulttuuriministeri. Terveysministerin salkku oli uruguaylaisella Consuelolla. Hänellä oli hallussaan kotiapteekki, jossa oli satoja lääkepulloja ja varmuusvälineitä sisältäviä rasioita. Juuri tältä varsin kokeneelta tytöltä sain koko joukon hyödyllisiä neuvoja ja lisäksi käytännön oppitunnin permanganaatin käytöstä. Consuelo oli oikea suojamuuri kokkibakteereita vastaan ja ylpeili sillä, ettei minkäänlainen vaarallinen tauti ollut koskaan päässyt iskemään häneen. Hän oli apteekkarin hyvä ystävä ja aina selvillä laboratorioiden viimeisimmistä uutuuksista, ja hänestä olisi tullut etevä lääkäri, ellei hän olisi tutustunut erääseen Julinho -nimiseen seksiseuraa kauppaavaan gigoloon.

Päämajan naistenlehdet

Nukahdin päämajaan kypärien, viirien ja erilaisten aikakauslehtien sekaan, ja vasta monta tuntia myöhemmin tuli madame Iara parin matruusittarensa kanssa hakemaan minut sieltä pois. Madame Iara löysi kasasta useita naistenlehtiä, jotka hän päättäväisesti varasti mukaansa.

Minulta jäi partioura luomatta. Mahdollisuuteni päästä vartionjohtajaksi olivat menneet, ja tunnustan, etten minä moiseen kunnia-asemaan pyrkinytkään.

Sitä paitsi minua syytettiin kansalaishengen puutteesta, kun en osannut isänmaallisten hymnien sanoja, tiennyt bussien päätepysäkkejä enkä auttanut vanhuksia katujen yli. Aiheutin jopa jonkinlaisen skandaalin eräällä retkellä, kun vedin taskustani Antonieta-tädin nuhraantuneen korttipakan ja tarjouduin ennustamaan koko joukolle tulevaisuuden kahden mil-reisin hintaan hengeltä. En myöskään saanut koskaan anteeksi sitä että tein tietyn luonnollisen tarpeeni vuoden 1932 kapinassa käytettyyn kunniakkaaseen kypärään.

Eräänä aamuna vartionjohtajat, partiojohtajat ja kouluttajat pitivät kokouksen ja päättivät erottaa minut järjestöstä, koska olin piirtänyt päämajan seinään alastoman naisen ja julistanut, etten tee joka päivä sääntöjen määräämää hyvää työtä. Minulle se oli samantekevää, mutta kapteeni ja hänen matruusittarensa olivat äärimmäisen loukkaantuneita. He menivät joukolla päämajaan ja panivat siellä toimeen hurjimman äläkän, mitä läntisissä kaupunginosissa on nähty. Yksi heistä, kenties Nanete, iski kyntensä kunnianarvoisan lippukunnanjohtajan kasvoihin ja nimitteli tätä homoksi ja riettailijaksi päästen näinollen paikallisen sanomalehden sivuartikkeliin. Toinen kaasi maahan köyhille tarkoitetun keiton, niin että Barra Fundan partiolaisten pyhäkön lattia lainehti. Minä olin kaikesta vain hyvilläni, koska paljon mieluummin oleskelin kotona puolialastomana ja lueskelin lehtiä, kuuntelin radiota ja juttelin matruusittarien sekä heidän asiakkaittensa kanssa. Sitä paitsi partiovelvollisuudet riistivät minulta kallista aikaa, jonka olisin muuten käyttänyt tuottoisaan kirjeiden kirjoitteluun.